Ei nyt tullut valokuvaamisesta taikka kukkulalle kiipeämisestä mitään. Pilvistä ja viileää. Ei saa ravintolasta edustavia kuvia eikä kukkulalle huvita harmaan taivaan alla mennä. Vuoretkin - jotka onneksi ympäröivät paikan kivasti suojaten niin, että epämieluisammat sääilmiöt jäävät vähäisiksi - katosivat tällä kertaa pilviin.
Jos ihmettelette, miksi en kirjoita töistä juuri yhtään, se johtuu siitä ettei siellä tapahdu kauheasti mitään kirjoittamisen arvoista. Työharjoittelupäiväkirja on sitten erikseen, ja sen lukeminen tulnee olemaan suunnilleen yhtä mielenkiintoista kuin pino Kauppalehden tilauslaskuja. Yhä vain työpäivät koostuvat yksinkertaisten ilmoitusten suunnittelusta, satunnaisesta osoitetarrojen liimailusta yms. askartelusta sekä toimettomana istuskelusta. Tänään sentään päästiin hieman aikaisemmin pois, kiitos koko kaupunginosan laajuisen sähkökatkon.
Aika on kulunut nopean tuntuisesti, mutta koti-ikävä alkaa pikkuhiljaa tulla. Haluan saunaan ja koiria silittämään. Haluan ajaa autollani (toivottavasti se on vielä ehjä kun palaan, sanokaa mitä sanotte mutta Nissan Sunny on helkkarin hyvä auto). Haluan Valion kevytmaitoa, en tätä hikisen hylamaidon makuista outoa lecheä joka sellaisenaan on minusta juomakelvotonta ja kahvissa siitä tulee vain paha mieli. Oma sänky ja Outokummun kämpän sänkykin houkuttaisivat enemmän kuin natiseva ja hieman liian lyhyt sänky jonka päätypuu tekisi mieli nikkaroida paremmaksi (eli irti).
Ruoka sentään on hyvää, ja ne teistä jotka kuulevat heiton "helevetin hyviä makkaroita" päässään samoin lausuttuna kuin minä, naurahtanevat, mutta juuri tuon kommentin haluan makkaroista sanoa. Sopivan suolaista kinkkumakkaraa, jotain etäisesti lauantaimakkaran kaltaista mutta yksinkertaisesti parempaa makkaraa, sekä salamia jota pystyy oikeasti syömään. Kaikki tuo jonkin paikallisen Pirkkaa vastaavan systeemin järkevähintaisessa tuotevalikoimassa. Ruisleipää tietty kaipaa, mutta mitään muuta Suomelle tyypillistä ei oikeastaan. Täällä alkaa tehdä mieli opetella itse tekemään ruokaa. Oliiviöljy (sitä tavaraa muuten löytyy sellaisissa älyttömissä ämpärin kokoisissa jumbopulloissakin) näyttää ihan siltä kuin se kutsuisi minua kaatamaan sitä pannulle ja pistämään kanaa tai kalaa paistumaan.
Ei sillä että meitä olisi täällä nälässä pidetty; meidät majoittava Kirsi tekee hyvää ruokaa ja Esko puolestaan mainiota risottoa silloin kun Kirsi ei satu olemaan paikalla. Sitä paitsi ruokatarvikkeet ovat halpoja, supermercadossa ei pieniruokainen poika juuri köyhtymään pääse.
Subtítulos en español tai jotai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti